Hyvälle lapselle monta nimeä
Tartolla on ollut sen pitkän ja värikkään historian aikana monta nimeä – Tarbatu, Dorpat, Dorpt, Döprt, Derpt ja Jurjev ja Virosta ei löydy muuta kaupunkia, joka olisi ryöstetty ja poltettu sen historian aikana yhtä monta kertaa. Tartosta on nykyään tullut tärkeä keskus, ja se on Viron toiseksi suurin kaupunki.
Emajoen soistuneelle tasangolle, jossa Tarton kohdalle muodostuneet hiekkakukkulat helpottivat joen ylitystä, muodostui asuinalue jo satoja vuosia sitten. Toomen niemekkeellä sijaitsevan linnoituksen on arvioitu olevan 400-luvulta ja nykyisen kaupungin alueelle jäävä kundalaista kulttuuria edustava muinainen asuinpaikka Ihasten kaupunginosassa saattaa merkitä sitä, että Tarton historia ulottuu peräti 10 000 vuoden taakse. Vanhoissa venäläisissä historiankirjoituksissa Tartto on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1030, jolloin Jaroslav Viisaan sotajoukot valloittivat kaupungin. Tartto on näiden kirjallisten lähteiden mukaan Baltian maiden vanhin kaupunki.Tartossa on kautta aikojen ollut useita hallitsijoita. Virolaiset pakottivat Jaroslav Viisaan joukot perääntymään Tartosta jo vuonna 1061 ja 1200-luvun alussa alkaneessa saksalaista ritarikuntaa vastaan käydyssä taistelussa Tartto oli useiden eri kansojen hallitsijoiden vallan alla, kunnes saksalaiset valtasivat sen vuonna 1224.
Vaikka Saksan, Ruotsin, Puolan tai Venäjän oma
Samana vuonna Tartto ja sen lähiympäristö nimettiin lääninä piispa Hermannin hallittavaksi ja kaupungista tuli keskiaikaisen vasallikaupungin, Tarton piispakunnan, loistelias keskus. Tartosta tuli vuonna 1280 Hansaliiton jäsen ja siitä muodostui kukoistava kauppakaupunki Pihkovan ja Novgorodin kautta kulkevalla kauppareitillä. Tartossa juhlitaan edelleen vuosittain Hansapäiviä.
Liivinmaan sodan puhjetessa vuonna 1558 kaupungin valloittivat venäläiset sotajoukot, jotka hallitsivat kaupunkia aina vuoteen 1582, jolloin Viron eteläosa jäi Jam Zapolskin rauhansopimuksen mukaisesti Puolalle. Puolan kuningas Stefan Batory antoi Tartolle omalla hallintokaudellaan oikeuden käyttää kaupungin lippuna puna-valkoista poikittain kahteen osaan jaettua lippua, jonka keskellä on kaupungin vaakuna. Lippu on edelleen käytössä kaupungin lippuna. 1600-luvun alussa Ruotsin ja Puolan välillä käydyissä taisteluissa kaupunki oli vuorotellen molemman hallussa ja päätyi lopulta vuonna 1625 Ruotsille.
Hengen ja seurustelun keskus
Ruotsin vallan aikana Tarttoon perustettiin ensimmäinen lyseo (1630) ja vuonna 1632 yliopisto, joka sai perustajansa, kuningas Kustaa II Adolfin mukaan nimekseen Academia Gustaviana. Yliopisto toimii edelleen Tarton yliopiston nimellä ja kuuluu maailman parhaiden yliopistojen listan 400 parhaan joukkoon. Vallan vaihtelut jatkuivat ja häiritsivät myös yliopiston toimintaa – se siirrettiin kansainvälisten jännitteiden vuoksi vuosiksi 1699–1710 Pärnuun, jossa se lopulta jopa suljettiin. Suuren Pohjan sodan seurauksena taas kerran Venäjän valloittamaa kaupunkia alettiin kunnostaa ja 1800-luvulla avattiin uudelleen myös Tarton yliopisto.
Tartosta tuli Venäjän keisarikunnan merkittävä tieteellinen keskus, josta muodostui myöhemmin koko Viron kulttuuri- ja seuraelämän keskus. Ensimmäisen maailmansodan alussa kaupungin valtasivat saksalaiset joukot, mutta jo vuoden 1919 alussa Viro valloitti kaupungin takaisin ja tämä tilanne jatkui aina Neuvostoliiton miehitykseen saakka. Tartto oli muun Viron tavoin vuosina 1944-1991 osa silloista Neuvostoliittoa ja suljettu ulkomaalaisilta matkailijoilta erilaisten salaisten teollisuuslaitosten sekä Raadin kaupunginosassa sijainneen strategisten pommikoneiden lentokentän takia. Tänään Raadin lentokentällä sijaitsee upea Viron kansallismuseon uusi rakennus, jossa näyttelyiden lisäksi säilytetään kansallisen perintömme arkistot.
Raatihuoneentori ja vanhakaupunki
Vuosisatojen ajan kaupungin keskustana olleen Raatihuoneentorin historia ulottuu kauas muinaiseen aikakauteen. Toome-kukkulan linnoituksen ja Emajoen rannalla sijainneen sataman välisenä alueena siitä tuli jo hyvin kauan sitten suosittu kauppapaikka ja tämä perinne säilyi satoja vuosia. Siellä sijaitsi 1700-luvulla kaupungin merkittävin tori – der Grosse Markt eli Suurtori. Tartto on historian aikana tuhottu melkein kokonaan useammankin kerran, joten kaupungin nykyinen rakennuskanta on melko uusi: ennen 1700-luvun viimeistä neljännestä rakennetut talot ovat harvassa. Viron Museoviraston suojelemista Tarton vanhan kaupungin rakennuksista suurin osa edustaa 1800-luvun klassisistista ja myöhempää uusklassisistista suuntausta. Poikkeuksena on vain barokkityyliä edustava raatihuoneen torni.
Keskiaikaisen kaupunginhallituksen keskukseksi rakennettu raatihuone on nykyisellä paikallaan jo kolmas ja kaupunginhallitus toimii siellä edelleen. Monien eri tehtävien hoitamista varten tiiviiksi rakennetussa talossa toimivat aikoinaan kaupungin raati, vaakahuone ja raadin vankila, jossakin vaiheessa myös kaupungin pankin toimitilat. Vuonna 1922 raatihuoneen uudistetussa ensimmäisessä kerroksessa avattiin apteekki, vuosia myöhemmin talon toisella puolella samassa kerroksessa Tarton vierailukeskus eli Külastuskeskus. Vuodesta 1998 raatihuoneen edessä olevaa aukiota koristavat suihkulähde ja patsas ”Suutelevat opiskelijat”, josta on tullut Tarton, yliopistokaupungin symboli.
Kaupungissa on useita historiallisesti merkittäviä kirkkoja: keskustassa sijaitsee Pohjois-Euroopan keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin ainutlaatuinen esimerkki – Jaanin eli Johanneksen kirkko. Mainitsemisen arvoiset ovat myös keskiaikaisen tuomiokirkon rauniot, jotka ovat yksi huomiota herättävimpiä esimerkkejä vanhan Liivinmaan goottityylisistä tiilirakennuksista. Kirkko tuhottiin Liivinmaan sodan aikana. Nykyään vieraille on avattu tuomiokirkon kahden tornin näköalatasanteet, joista näkee muun muassa myös jugendtyylisen Paulusen eli Paavalin kirkon ja uusgoottilaista tyyliä edustavan Peetrin eli Pietarin kirkon, jotka molemmat sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Pyhä Paavali ja Pyhä Pietari ovat Tarton suojelupyhimyksiä, joiden symbolit miekka ja avain löytyvät myös keskiaikaisesta leimasta inspiraationsa saaneesta kaupungin vaakunasta.
Viron kulttuurin kehto
Tartolla on ollut merkittävä rooli virolaisen kulttuurin ja kansallisen tietoisuuden kehittäjänä – täkäläisessä yliopistossa ovat opiskelleet useat kansallisen heräämisliikkeen edustajat, täällä aloitettiin ensimmäisten sanomalehtien julkaiseminen ja perustettiin ensimmäiset kulttuuriseurat sekä ensimmäinen kansallinen teatteri ja järjestettiin myös ensimmäiset laulujuhlat (1869). Täkäläisen tieteellisen toiminnan historia ulottuu usean vuosisadan taakse, Tartossa ovat asuneet ja opiskelleet lukuisat maailmankuulut tiedemiehet ja älymystön edustajat, joille on pystytetty useita muistopatsaita ympäri kaupunkia. Kaupungin yhdentoista korkeakoulun myötä tänne saapuu vuosittain monta kymmentä tuhatta opiskelijaa, jotka tuovat mukanaan kotimaansa ideoita sekä värisävyjä ja heillä kaikilla on mahdollisuus jättää Tarton ja maailman tieteen historiaan oma jälkensä.
