Skip to Content (Press Enter)
Tekstin koko
Riviväli
Kontrasti
normal contrast icon
high contrast icon

Musta tausta keltaisella tekstillä

visittartu [at] visittartu.com (Palaute)

Tartto

Hyvien ajatusten kaupunki

Tarton historiaa ja mielenkiintoisia faktoja

Tartto on joenrantakaupunki, joka tunnetaan myös nimellä Emajoen Ateena. Emajoen soistuneelle tasangolle, jossa Tarton kohdalle muodostuneet hiekkakukkulat helpottivat joen ylitystä,  muodostui asuinalue jo satoja vuosia sitten. Toomen niemekkeellä sijaitsevan  linnoituksen on arvioitu olevan  400-luvulta ja nykyisen kaupungin alueelle jäävä kundalaista kulttuuria edustava muinainen asuinpaikka Ihasten kaupunginosassa saattaa merkitä sitä, että Tarton historia ulottuu peräti 10 000 vuoden taakse. Vanhoissa venäläisissä historiankirjoituksissa Tartto on mainittu ensimmäisen kerran  vuonna 1030, jolloin Jaroslav Viisaan sotajoukot valloittivat kaupungin. Tartto on näiden kirjallisten lähteiden mukaan Baltian maiden vanhin kaupunki.

 

Tartossa on kautta aikojen ollut useita hallitsijoita. Virolaiset pakottivat Jaroslav Viisaan joukot perääntymään Tartosta jo vuonna 1061 ja 1200-luvun loppupuolella alkaneessa saksalaista ritarikuntaa vastaan käydyssä taistelussa  Tartto oli useiden eri kansojen hallitsijoiden vallan alla, kunnes saksalaiset valtasivat sen vuonna 1224 . Samana vuonna Tartto ja sen lähiympäristö nimettiin lääninä piispa Hermannin hallittavaksi ja kaupungista tuli keskiaikaisen vasallikaupungin, Tarton piispakunnan, loistelias keskus. Tartolle myönnettiin pian Riikan kaupunkioikeus, joka erotti kaupungin selvästi sitä ympäröivistä maa-alueista ja takasi kaupunkilaisille oikeudellisen statuksen ja toisaalta helpotti asiointia muiden kaupunkien kanssa, joka puolestaan edesauttoi myös kansainvälisen kaupan kehittymistä. Tartosta tuli vuonna 1280 Hansaliiton jäsen ja siitä muodostui kukoistava kauppakaupunki Pihkovan ja Novgorodin kautta kulkevalla kauppareitillä. Tartossa juhlitaan edelleen  vuosittain Hansapäiviä. Liivinmaan sodan puhjetessa vuonna 1558 kaupungin valloittivat  venäläiset sotajoukot, jotka hallitsivat kaupunkia aina vuoteen 1582, jolloin Viron eteläosa jäi Jam Zapolskin rauhansopimuksen mukaisesti Puolalle. Puolan kuningas Stefan Batory antoi Tartolle omalla hallintokaudellaan oikeuden käyttää kaupungin lippuna puna-valkoista poikittain kahteen osaan jaettua lippua, jonka keskellä on kaupungin vaakuna. Lippu on edelleen käytössä kaupungin lippuna. 1600-luvun alussa Ruotsin ja Puolan välillä käydyissä taisteluissa kaupunki oli vuorotellen molemman vihollisen hallussa ja päätyi lopulta vuonna 1625 Ruotsille.

 

Ruotsin vallan aikana Tarttoon perustettiin ensimmäinen lyseo (1630) ja vuonna 1632 yliopisto, joka sai perustajansa, kuningas Kustaa II Adolfin mukaan nimekseen Academia Gustaviana. Yliopisto toimii edelleen Tarton yliopiston nimellä ja kuuluu maailman parhaiden yliopistojen listan 400 parhaan joukkoon. Vallan vaihtelut jatkuivat ja häiritsivät myös yliopiston toimintaa – se siirrettiin kansainvälisten jännitteiden vuoksi vuosiksi 1699–1710 Pärnuun, jossa se lopulta jopa suljettiin. Suuren Pohjan sodan seurauksena taas kerran Venäjän valloittamaa kaupunkia alettiin kunnostaa ja 1800-luvulla avattiin uudelleen myös Tarton yliopisto. Tartosta tuli Venäjän keisarikunnan merkittävä tieteellinen keskus, josta muodostui myöhemmin koko Viron kulttuuri- ja seuraelämän keskus.  Ensimmäisen maailmansodan alussa kaupungin olivat vallanneet  saksalaiset joukot, mutta jo vuoden 1919 alussa Viro oli valloittanut kaupungin takaisin ja tämä tilanne jatkui aina Neuvostoliiton miehitykseen saakka. Tartto oli muun Viron tavoin vuosina 1944-1991 osa silloista Neuvostoliittoa ja suljettu ulkomaalaisilta matkailijoilta erilaisten salaisten teollisuuslaitosten sekä Raadin kaupunginosassa sijainneen strategisten pommikoneiden lentokentän takia.

 

Tartolla on ollut sen pitkän ja värikkään historian aikana monta nimeä - Tarbatu, Dorpat, Dorpt, Döprt, Derpt ja Jurjev ja Virosta ei löydy muuta kaupunkia, joka olisi ryöstetty ja poltettu sen historian aikana yhtä monta kertaa. Esimerkiksi vuonna 1710 Tartossa oli vain 21 kaupunkilaista ja koko kaupungin kattavassa selvityksessä  löytyi vain 4 ehjäksi jäänyttä taloa.  Nykyisin  kaupunki on noin 100 000 asukkaan kotikaupunki.

 

Vuosisatojen ajan kaupungin keskustana olleen Raatihuoneentorin historia ulottuu kauas muinaiseen aikakauteen. Toome-kukkulan linnoituksen ja Emajoen rannalla sijainneen sataman välisenä alueena siitä tuli jo hyvin kauan sitten suosittu kauppapaikka ja tämä perinne säilyi satoja vuosia. Siellä sijaitsi 1700-luvulla kaupungin merkittävin tori – der Grosse Markt eli Suurtori. Tartto on historian aikana tuhottu melkein kokonaan useammankin kerran, joten kaupungin nykyinen rakennuskanta on melko uusi: ennen 1700-luvun viimeistä neljännestä rakennetut talot ovat harvassa. Viron Museoviraston suojelemista Tarton vanhan kaupungin rakennuksista suurin osa edustaa 1800-luvun klassisistista ja myöhempää uusklassisistista suuntausta. Poikkeuksena on vain barokkityyliä edustava raatihuoneen torni.

 

Keskiaikaisen kaupunginhallituksen keskukseksi rakennettu raatihuone on nykyisellä paikallaan jo kolmas ja kaupunginhallitus toimii siellä edelleen. Monien eri tehtävien hoitamista vartentiiviiksi rakennetussa talossa toimivat aikoinaan kaupungin raati, vaakahuone ja raadin vankila, jossakin vaiheessa myös kaupungin pankin toimitilat. Vuonna 1922 raatihuoneen uudistetussa ensimmäisessä kerroksessa avattiin apteekki, vuosia myöhemmin talon toisella puolella samassa kerroksessa Tarton vierailukeskus eli Külastuskeskus. Vuodesta 1998 raatihuoneen edessä olevaa aukiota koristavat suihkulähde ja patsas ”Suutelevat opiskelijat”, josta on tullut Tarton, yliopistokaupungin, symboli. Opiskelijoiden suosimaksi alueeksi on muodostunut raatihuoneen takana Toomemägi-kukkulan rinteellä sijaitseva Pirogovin puisto, jossa voi ainoana puistona koko Virossa nauttia julkisesti mietoja alkoholijuomia. Puiston perällä sijaitseva Püssirohukelder eli Ruutikellari tunnetaan maailman korkeimpana olutravintolana ja on 11 m korkean kattonsa ansiosta mainittu Guinnessin ennätysten kirjassa.

 

Kaupungissa on useita historiallisesti merkittäviä kirkkoja: keskustassa sijaitsee Pohjois-Euroopan keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin ainutlaatuinen esimerkki – Jaanin eli Johanneksen kirkko – jonka kellotapulista voi ihailla Tarton vanhan kaupungin näkymiä ja erityisesti kirkkoa ympäröivää Jaanin kulttuurikorttelia. Mainitsemisen arvoiset ovat myös keskiaikaisen tuomiokirkon rauniot, jotka ovat yksi huomiota herättävimpiä esimerkkejä vanhan Liivinmaan goottityylisistä tiilirakennuksista. Kirkko tuhottiin Liivinmaan sodan aikana. Nykyään  vieraille on avattu tuomiokirkon kahden tornin näköalatasanteet, joista näkee muun muassa myös jugendtyylisen Paulusen eli Paavalin kirkon ja uusgoottilaista tyyliä edustavan Peetrin eli Pietarin kirkon, jotka molemmat sijaitsevat keskustan ulkopuolella. Pyhä Paavali ja Pyhä Pietari ovat Tarton suojelupyhimyksiä, joiden symbolit miekka ja avain löytyvät myös keskiaikaisesta leimasta inspiraationsa saaneesta kaupungin vaakunasta.

 

Tartolla on ollut merkittävä rooli virolaisen kulttuurin ja kansallisen tietoisuuden kehittäjänä – täkäläisessä yliopistossa ovat opiskelleet useat kansallisen heräämisliikkeen edustajat, täällä aloitettiin ensimmäisten sanomalehtien julkaiseminen ja perustettiin ensimmäiset kulttuuriseurat sekä ensimmäinen kansallinen teatteri ja järjestettiin myös ensimmäiset laulujuhlat. Vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja kestäneitä perinteitä auttavat ylläpitämään ja jatkamaan monet historialliset rakennukset, omaleimaiset puutaloalueet, värikkäät kulttuuri- ja urheilutapahtumat, seurojen toiminta sekä lukuisat museot, joilla kaikilla on oma tarina kerrottavanaan Tartto on virolaisen kulttuurin kehto ja tänne on aina keskittynyt hyviä ideoita ja viisaita ihmisiä, joiden ansiosta kaupunki voi ylpeänä kantaa yliopisto- ja tiedekaupungin titteliä. Täkäläisen tieteellisen toiminnan historia ulottuu usean vuosisadan taakse, Tartossa ovat asuneet ja opiskelleet lukuisat maailmankuulut tiedemiehet ja älymystön edustajat, joille on pystytetty useita muistopatsaita ympäri kaupunkia. Kaupungin yhdentoista korkeakoulun myötä tänne saapuu vuosittain monta kymmentä tuhatta opiskelijaa, jotka tuovat mukanaan kotimaansa ideoita sekä värisävyjä ja heillä kaikilla on mahdollisuus jättää Tarton ja maailman tieteen historiaan oma jälkensä.

Viimeksi päivitetty: 01.03.2019

alt description for parent element
Jaak Nilson
Liina Laurikainen
Näytä kaikki
Andres Tennus

Katso lisää

Katso lisää