Tarton halki virtaava Emajoki on virolaisille monella tapaa tärkeä sekä historiallisesti että nykyään. Emajoen lisäksi Toomemäki ja yliopiston päärakennus ovat eräänlaisia kirjallisuuden ja virolaisuuden muistomerkkejä. Ne ovat Tarton symboleja, joihin on viitattu kirjallisuudessa lukuisia kertoja.
Kuuluisin Emajoesta kirjoittanut runoilija lienee Lydia Koidula (1843‒1886), joka ryhtyi kynäilemään viron kielellä kansallismielisen isänsä jalanjäljissä. Koidulan ensimmäiset runot ilmestyivät hänen isänsä Johann Voldemar Jannsenin (1819‒1890) perustamassa Eesti Postimees -lehdessä. Koidulan runoja on julkaistu suomeksi valikoimassa Sillalla soi satakieli (2018).
Nykyrunoilijatkin palaavat Emajoen rannoille yhä uudelleen. Heille joki symboloi kotimaan lisäksi ympäristöä, jota uhkaavat esimerkiksi saasteet. Maarja Pärtnan runoissa toistuu huoli ilmastonmuutoksesta ja luonnon tulevaisuudesta. Timo Maranin runoissa Emajoessa virtaa koko alueen historia.
Symbolisten maamerkkien lisäksi Tartto on täynnä paikkoja, jotka kantavat henkilökohtaisia muistoja ja merkityksiä. Kaupunkilaisten elämänpiiriin voi sukeltaa avaamalla netistä Viron runokartan. Tällä Anniina Ljokkoin ja työryhmän luomalla sivustolla julkaistaan suomennoksia virolaisista nykyrunoista, jotka kertovat eri paikoista Virossa. Tarton keskustaan sijoittuu paljon runoja. Esimerkiksi Kaisa Kuslapuu runoilee kuntosalilla käynnistä ja Joosep Vesselov Kaubamajan edessä päivystävistä kukkamyyjistä.
Löytyypä runokartalta myös tuttujen suomalaisten runoilijoiden tekstejä: Heli Laaksonen on kirjoittanut runon Tarton kirjailijatalosta (Vanemuise 19).
Virolaiset ovat itsekin luoneet useita erilaisia verkkopohjaisia kirjallisuuskarttoja. Vironkielentaitoiset voivat esimerkiksi selailla Tarton kaupunginkirjaston sitaattikokoelmaa ”Tartu ilukirjanduses”, joka sisältää kirjallisuusviitteitä eri puolilta kaupunkia.
Uskokaa tai älkää, myös Tarton katutaiteesta ja graffiteista on netissä kartta. Kuvien ansiosta myös ulkomaalaisen on helppo bongata kaupungilta katutaidetta.
Teksti: Viron runokartta ja Suomen Viron-instituutti